Kun olin 15-vuotias, päätin, että haluan muuttaa Tampereelle. Ystäväni oli juuri päässyt opiskelemaan ilmaisutaidon lukioon ja Tampere vaikutti minusta suurelta metropolilta. Pienestä Vaasan kaupungista tulevalle Tampereen pulssi sykki huumaavana, ja minulle tuli vahvasti tunne, että tänne minun kuuluu muuttaa. Muutin Tampereelle lopulta vuonna 2004 ja Tampere tuntui heti siltä kuin olisin tullut kotiin.
Meillä on parhaan ystäväni kanssa inside-läppä ”I love you Tampere”- tunteesta, jolla kuvaamme sitä hetkittäin ilmaantuvaa läikähdystä rinnassa, kun tajuamme asuvamme Tampereella. Olen asunut Tampereella 17 vuotta ja tuo tunne valtaa minut edelleen vähintään viikottain. Tunne siitä, kuinka onnekas olen saadessani asua täällä. Tämä on minun kotini, minun kaupunkini, jossa saan olla juuri sellainen kuin haluan.
Olen asunut koko aikuiselämäni Tampereella. Vaikka en ole paljasjalkainen Tamperelainen, koen että juuri Tampereella minusta on tullut minä. Olen ylpeästi Tamperelainen! Tampereen ilmapiiriä on vaikea pukea täydellisesti sanoiksi. Se on sekoitus rullaavan ärrän leppoisuutta, kaikki ihmiset tervetulleeksi toivottamista, häpeilemättömästi verkkareissa Hämeenkadulla kulkemista ja Ukkometson laulamista karaokessa.
Tämä kaupunki on antanut minulle enemmän kuin pystyn koskaan pukemaan sanoiksi. Olen kiitollinen siitä, miten kaupunki on tarjonnut minulle turvallisen ympäristön kasvaa aikuiseksi. Tämä kaupunki on pitänyt minusta huolta myös silloin, kun olin heikoimmillani ja tarjosi apua, jotta pääsin takaisin jaloilleni. Nyt on tullut aika antaa takaisin. Minä haluan tehdä väsymättömästi töitä sen eteen, että jokaisella asukkaalla olisi täällä hyvä olla.
Tehdään yhdessä Tampereesta ei vain Suomen, vaan maailman paras kaupunki. Voit aloittaa äänestämällä minua.