Nyt sitä terapiaa perkele!!
Suomalaisista nuorista 40 % on ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Korkeakouluopiskelijoiden piirissä joka vuosi diagnosoidaan yhä enemmän masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita. Pandemiatilanne on WHO:n tutkimuksen mukaan kolminkertaistanut masentuneisuus- ja ahdistuneisuusoireet, eli voidaan siis todellakin hyvällä syyllä puhua mielenterveyskriisistä. Mielenterveysongelmista puhuessa koen, että harvemmin paneudutaan kunnolla juurisyihin näiden ongelmien takana. Mielenterveysongelmista puhuminen on edelleen tabu. Vaikka askelia hyvään suuntaan on jo otettu, ei mielenterveysongelmista ole yhtä luontevaa puhua kuin esimerkiksi migreenistä. Tämän asian pitää muuttua. Vastuu mielenterveysongelmista sysätään edelleen yksiöille yhteiskunnan sijaan huolimatta siitä, että monet mielenterveyden haasteet ovat rakenteellisia.
Kulttuurissamme menestystä mitataan monesti kilpailullisuuden ja suorituskeskeisten mittareiden kautta. Pitäisi jatkuvasti suoriutua paremmin ja osoittaa oma arvonsa. Se on ihan älyttömän ahdistavaa. Koulutuspoliittisen päätöksenteon seurauksina nuorille on asetettu aivan järjettömän kovat paineet onnistua. Ollakseen mukana kilpailussa tulisi jo yläasteella osata valita itselleen se ”oikea polku”, jota kohti tulisi pyrkiä. Tämä on järjetöntä, ja vain yksi esimerkki mielenterveysongelmia aiheuttavista rakenteellisista ongelmista. Me emme voi samanaikaisesti pitää yllä tällaisia rakenteita ja toivoa, että nuorten mielenterveysongelmat kääntyisivät mystisesti laskuun.
Me tarvitsemme nyt inhimillistä politiikkaa! Mielenterveyspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn panostamalla voimme vaikuttaa tuottavuuteen ja talouskasvuun, mutta ennen kaikkea se on arvovalinta, jonka takana meidän kaikkien tulee seisoa. Me tarvitsemme järjestelmän, jossa panostetaan ennaltaehkäisyyn ja jossa ongelmiin tartutaan heti – ei kolmen kuukauden jonotuksen jälkeen. Olen myös itse joutunut taistelemaan avun saamiseksi. Mielestäni ei ole yksilön tehtävä taistella avun saamiseksi, vaan yhteiskunnan tulee taistella yksilön puolesta! Suomeen viitataan usein koulutuksen mallimaana, mutta tulevaisuudessa toivoisin, että meitä voisi kutsua myös mielenterveyspalveluiden mallimaaksi. Tampere tarvitsee terapiatakuun!